Viipurissa on ollut sotilaita aina.
Myös itsenäisen Suomen joukot asettuivat sen kasarmeihin heti vuoden 1918 sodan
jälkeen. 1930-luvulla kaupungin 75 000 asukkaasta suunnilleen tuhat sai
palkkansa armeijalta, varusmiehet mukaan luettuna oli kaupungissa sotilaita
kymmenisen tuhatta, yli kymmenen prosenttia alueen ihmisistä. Varusmiehet
saivat harvoin kotilomia mutta iltalomia kolmasti viikossa. Niinä iltoina
sotilaat todella näkyivät kaupungilla, kun satoja varusmiehiä kokoontui Torkkelinpuistoon
ja muualle keskustaan. Asevelvollisten lisäksi myös kantahenkilökunta käytti
sotilaspukua vapaa-aikanaan.
Varusmiehiin luotiin koulutuksessa
tietoisesti aselajiylpeyttä, se johti nahisteluun kun Neitsytniemen
”tykkijullit” ja Papulan ”puskajussit” kohtasivat iltalomailtoina kaupungilla.
Suunsoitto ja pienet nyrkkitappelut kumuloituivat vuoden 1929 toukokuisena
iltana ilmeisen valmisteltuun yhteenottoon. Tykkimiehet ja kaartilaiset ottivat
todella isoilla joukoilla mittaa toisistaan, siviilit pakenivat porttikäytäviin
ja sivukaduille. Paikalle sattui onneksi Kaartin kapteeni jolla oli hyvin
kuuluva ääni. Hän komensi kaartilaiset suljetuksi osastoksi ja marssitti heidät
Papulan kasarmeille. Yhteenottoa seuranneet pitkät poistumiskiellot hillitsivät
kahakointia ainakin yhden ikäluokan ajan.
Viipurin sotilaat tarjosivat
kaupungin siviileille myös juhlavaa katsottavaa ja kuultavaa. Torkkelinpuisto
oli iltalomailtojen lisäksi aina puolilta päivin sotilaallisessa keskiössä.
Paraatikentältä lähtenyt sotilasvartiosto kiersi puiston ympäröiviä katuja
torvisoittokunnan johtamana Kauppatorille, torin alareunaa edelleen
Pohjoisvallille ja Päävartion eteen. Juhlallinen vartion vaihto tapahtui
Torkkeli Knuutinpojan ja kaupunkilaisten katseitten alle. Viipurilainen
katuyleisö katseli marssia ja vaihtoseremoniaa arvioiden kokenein silmin eri
yksiköitten askelta, tahtia, ryhtiä ja ojennuksia.
Suuria vuosittain toistuvia
sotilasjuhlia olivat toukokuun 16. päivän ja itsenäisyyspäivän paraatit. Ne
vetivät kadunvarret ja koulukentän ympäristön täyteen katsojia sekä kaupungista
että ympäröivältä maaseudulta. Uuden vuoden juhlintaan Viipurin varuskunta
osallistui järjestämällä linnan valleilta komean ilotulituksen johon
Neitsytniemen tykit vastasivat.
Viipuri ja sen sotilaat tulivat
hyvin toimeen keskenään. Varuskunnan johto ja kaupungin viranomaiset ottivat
toisensa huomioon ja tekivät yhteistyötä. Kaupungilla ja varsinkin
varuskunnalla oli omat kasvukipunsa, mutta siviilien ja sotilaitten elo
vierekkäin sujui ja oli erinomaisen vaivatonta. Ehkä lähellä ollut valtakunnan
raja teki huolen isänmaan turvaamisesta konkreettisemmaksi kuin muualla
Suomessa ja yhdisti sotilaita ja siviilejä. Sotilaat olivat osa Viipuria ja
viipurilaisuutta.
Kuva vartion vaihdosta Viipurissa vuonna
1927 on kirjasta Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt, 2. painos 2003.
